sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Kohta kotiin
Laitan viela muutaman kuvan Malapascualta, jossa sukellettiin meidan reissun vikat sukellukset. Kaytiin myos deep dive:lla Malapascualla eli nyt ollaan kelpuutettuja sukeltamaan 30 metrin syvyyteen. Tehtiin tama deep dive, jotta oltaisi nahty tresher sharkeja, mutta niita ei harmi kylla nakynyt. Nahtiin kylla muita haita (white tip shark) ja eka merihevonen, joka oli tosi sopo :) Kaytiin myos luolasukelluksella, jossa mentiin taskulamppujen kanssa.
Hieno reissu ollut. Nyt ollaan Manilassa ja parin paivan paasta taas kotisuomessa.
Nahdaan pian!
Hieno reissu ollut. Nyt ollaan Manilassa ja parin paivan paasta taas kotisuomessa.
Nahdaan pian!
lauantai 5. marraskuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Filippiineilla
Nyt ollaan paasty jo El Nidoon asti, joka on Palawanilla (Filippiinien lantisin saari). Manilassa oltiin 2 yota. Olihan siella paljon porukkaa (Manilassa asuu 11 miljoonaa asukasta) ja siella nakyi enemman koyhyytta kuin Malesian kaupungeissa. Ruuhkaiset suurkaupungit eivat koskaan ole mitenkaan mun mieleen, mutta ei Manila suurkaupungiksi mitenkaan erityisen epamielyttava ollut.
Malesiassa oli tavallaan hyvin lansimaista vaikka muslimikulttuuri nakyy siella selvasti katukuvassa. Taalla on tavallaan tosi ei-lansimaista: polkupyorariksoja, lehmia ja kanoja kaduilla. Manilassakin pyykkia pestiin ihan vaan jalkakaytavalla ja pikkulapset leikki nakuina kaduilla (myos rikkaammilla asuinaluilla). Toisaalta filippiinilaista kulttuuria sanotaan kovin amerikkalaiseksi. Kylla taalla ainakin Halloweenia ja joulua selvasti vietetaan ihan amerikkalaiseen tyyliin kaikkine kraasineen. Selvasti erilainen kulttuuri naissa kahdessa maassa ainakin on.
Manilasta jatkettiin matkaan Palawanille lautalle. Lauttamatka kesti noin 30 tuntia ja oli yllattavan kiva reissu. Lautta oli sellainen vahan ruotsinlaivatyypinen mutta pienempi ja ei niin hieno. Siella oli kauppa, ravintola ja karaoke :). Nukuttiin sellaisella petikaytavalla, eli meilla ei ollut omaa hyttia vaan sangyt oli sellaisilla pitkilla kaytavilla, mutta sankyjen valissa oli seinat. Meri oli tosi tyyni, joten ei tullu huono olo ja maisemat lautan kannelta oli hienot.
Lautalla tultiin Palawanin paakaupunkiin Puerto Princesaan, mutta paatettiin jatkaa sielta saman tien tanne El Nidoon, joka on saaren pohjoisosassa. Tama on sellainen turistikyla, jossa on ravintolaa, kahvilaa, hostellia ja matkajarjestajaa vieri vieressa. Asukkaita taalla on 30 000 eli melko pieni paikka. Tassa El Nidon edustalla on paljon pienia jyrkkaseinaisia saaria, jotka ovat taman paikan nahtavyys. Muutama hieno saari nakyy jo tasta rannalta. Huomenna lahdetaan jarjestetylle veneretkella katsomaan saaria ja snorkkeloimaan. Ollaan taalla varmaan 4 yota ja sitten suunnataan takaisin Puerto Princesaan.
Vaikka tama paikka elaa selvasti paaasiassa turismista, taallakaan ei ole yhtaan sellaista tyrkyttamismeininkia, mika on tosi jees. Koko reissun ajan ollaan saatu tosi rauhassa olla ja katsella eika kukaan ole yrittanyt repia meita hostelliinsa/matkatoimistoonsa ym. Olin odottanut etta tassa suhteessa matkustaminen olisi ollut taalla paljon raskaampaa.
Eipa tassa muuta kerottavaa talla eraa :)
Malesiassa oli tavallaan hyvin lansimaista vaikka muslimikulttuuri nakyy siella selvasti katukuvassa. Taalla on tavallaan tosi ei-lansimaista: polkupyorariksoja, lehmia ja kanoja kaduilla. Manilassakin pyykkia pestiin ihan vaan jalkakaytavalla ja pikkulapset leikki nakuina kaduilla (myos rikkaammilla asuinaluilla). Toisaalta filippiinilaista kulttuuria sanotaan kovin amerikkalaiseksi. Kylla taalla ainakin Halloweenia ja joulua selvasti vietetaan ihan amerikkalaiseen tyyliin kaikkine kraasineen. Selvasti erilainen kulttuuri naissa kahdessa maassa ainakin on.
Manilasta jatkettiin matkaan Palawanille lautalle. Lauttamatka kesti noin 30 tuntia ja oli yllattavan kiva reissu. Lautta oli sellainen vahan ruotsinlaivatyypinen mutta pienempi ja ei niin hieno. Siella oli kauppa, ravintola ja karaoke :). Nukuttiin sellaisella petikaytavalla, eli meilla ei ollut omaa hyttia vaan sangyt oli sellaisilla pitkilla kaytavilla, mutta sankyjen valissa oli seinat. Meri oli tosi tyyni, joten ei tullu huono olo ja maisemat lautan kannelta oli hienot.
Lautalla tultiin Palawanin paakaupunkiin Puerto Princesaan, mutta paatettiin jatkaa sielta saman tien tanne El Nidoon, joka on saaren pohjoisosassa. Tama on sellainen turistikyla, jossa on ravintolaa, kahvilaa, hostellia ja matkajarjestajaa vieri vieressa. Asukkaita taalla on 30 000 eli melko pieni paikka. Tassa El Nidon edustalla on paljon pienia jyrkkaseinaisia saaria, jotka ovat taman paikan nahtavyys. Muutama hieno saari nakyy jo tasta rannalta. Huomenna lahdetaan jarjestetylle veneretkella katsomaan saaria ja snorkkeloimaan. Ollaan taalla varmaan 4 yota ja sitten suunnataan takaisin Puerto Princesaan.
Vaikka tama paikka elaa selvasti paaasiassa turismista, taallakaan ei ole yhtaan sellaista tyrkyttamismeininkia, mika on tosi jees. Koko reissun ajan ollaan saatu tosi rauhassa olla ja katsella eika kukaan ole yrittanyt repia meita hostelliinsa/matkatoimistoonsa ym. Olin odottanut etta tassa suhteessa matkustaminen olisi ollut taalla paljon raskaampaa.
Eipa tassa muuta kerottavaa talla eraa :)
tiistai 25. lokakuuta 2011
Sukeltamassa
Sitten viime paivityksen ollaan ehditty kaymaan Indonesian puolella ja sukeltamaan yhteensa 15 sukellusta. Yksi sukellus kestaa 45 -60 minuuttia, joten monta tuntia ollaan viimeisen puolentoista viikon aikana vietetty pinnan alla. Ja on ollut niin hienoa!
Nyt ollaan takaisin Kota Kinabalussa (jonne kaikki tiet taalla todella vievat), nyt jo neljatta kertaa talla reissulla. Ihan kiva tulla valilla tuttuunkin paikkaan ja samaan tuttuun hostelliin. Huomenna sitten suunta kohti ihan uutta valtiota eli Filippiineja!
Viimeisen paivityksen jalkeen mentiin Kota Kinabalusta ensimmaiseksi yobussilla Tawauhun, joka on itarannikolla Malesian ja Indonesian rajalla. Oltiin kuultu hurjia juttuja kyseisesta bussireitista ja aattelin kylla vahan etta mitahan tasta seuraa, kun kaikille bussimatkustajille jaettiin matkapahoinvointipillereita ja oksennuspussit heti bussimatkan aluksi. Alkumatka mentiin Mt. Kinabalun rinnetta melko mutkittelevaa tieta, mutta ei meille tullu kylla ollenkaan paha olo. Paljon pahempiakin bussimatkoja on (Boliviassa) nahty.
Tawausta hankittiin viisumit Indonesiaan ja lahdettiin lautalle ensin Nunukaniin, josta jatkettiin saman tien Tarakaniin. Nama saaret ovat siis aivan Malesian ja Indonesian rajan lahella Indonesian puolelle. Tarakanista otettiin venekyyti pienelle Derawan-nimiselle saarelle. Saari oli aivan uskomattoman kaunis, mutta samalla oli aarettoman surullista etta saarella oli joko todella huono tai ei ollenkaan jatehuoltoa, kaikki roskat heitettiin joko maahan tai mereen :( Kannettiin omat roskamme sielta takaisin Tarakaniin, mutta eihan se mitaan ratkaise. Todennakoisesti meidan roskat heitettiin mereen sitten Tarakanissa :( Pahalta tuntui katsoa kaikkia kelluvia muovipusseja, pulloja ym.
Derawanilla ja sen laheisilla saarilla kaytiin sukeltamassa yhteensa 5 sukellusta. Ensin sukellettiin Derawanilla ja nahtiin reissun ekat kilpikonnat. Ne oli tosi isoja, sellaisia metrin mittaisia. Seuraavana paivana kaytiin sukeltamassa Kakaban-nimisen saaren edustalla. Saaren erikoisuus on etta saaren keskella on jarvi, joka on aivan taynna meduusoja. Meduusoilla ei ole jarvessa mitaan luontaisia vihollisia, joten ne ovat menettaneet kykynsa polttaa. Snorkkeloitiin siella meduusajarvessa. Vikat Derawan-sukellukset tehtiin Sangalaki-nimisen saaren edustalla, jossa suuret rauskut majailevat. Tosi upeita!
Derawanilta tultiin takaisin samaa reittia Tawauhun, josta jatkettiin matkaa Sempornaan (vahan pohjoiseen Tawausta) ja Sempornasta jatkettiin seuraavana paivana Mabul-nimiselle saarelle. Mabulilla oltiin 5 yota. Sinne tullaan oikestaan vaan sukeltamaan, eika saarella muuten niin kauheasti ole tekemista/nakemista. Kaytiin sukeltamassa myos yksi paiva (3 sukellusta) Sipadanilla, joka on yksi maailman kuuluisimmista sukelluspaikoista. Kuuluisan siita tekee se etta saari on syvyyksista nouseva pilari, jonka ymparilla pudotusta merenpohjaan on parhaimmillaan monta sataa metria. Sipadanilla on mahdollista nahda jotain isoja merielioita, jotka tulevat syvyyksista. Ne mita siella ennen kaikkea toivotaan nakevan on valashai, manta ray (jattilaisrausku) ja vasarapaahai. Ei nahty naista kylla ketaan, mutta ei haitannut. Vasarapaahai olisi tietty ollu hieno nahda, mutta ollaan jo nyt nahty paljon juttuja joita monet kokeneetkaan sukeltajat eivat ole nahneet.
Mabulissa tehtiin myos ensimmainen yosukellus, joka oli tosi janna kokemus. Ehka hienoin sukellus siella. Yosukellukselle nahtiin myos paljon uutta jota ei oltu nahty, esim. flamboyant cuttlefish, joka kuulemma tullaan erityisesti Mabuliin katsomaan. Se oli kylla upea, sellainen mustekalan nakoinen ja varia vaihtava otus.
Joo, valihuomautuksena etta kaikki rahamme olemme myos tuhlanneet tahan sukeltamiseen, mutta kuten ehka arvata saattaa niin yhtaan ei harmita! Ja onneksi kotoa myonnetaan lainaa :)
Koitan laittaa joitain kuviakin sukelluksilta. Hyva reissu on siis ollut tahan menessa, nyt en todellakaan haluaisi enaa hukata kameraa enka kameran muistikortteja. Tehdaan juuri parhaillaan varmuuskopioita kuvista, mutta se etenee taalla toooosi hitaasti.
Seuraavat paivitykset sitten Filippiinien puolelta. Lennetaan huomenna Manilan lahettyville ja yovytaan Manilassa varmaan pari yota. En ole kuullut tahan menessa mitaan hyvaa Manilasta, mutta ei pida liikaa uskoa huhupuheita. Koitetaan kylla olla varovaisia.
Saa lahettaa kuulumisia myos Suomesta!
Nyt ollaan takaisin Kota Kinabalussa (jonne kaikki tiet taalla todella vievat), nyt jo neljatta kertaa talla reissulla. Ihan kiva tulla valilla tuttuunkin paikkaan ja samaan tuttuun hostelliin. Huomenna sitten suunta kohti ihan uutta valtiota eli Filippiineja!
Viimeisen paivityksen jalkeen mentiin Kota Kinabalusta ensimmaiseksi yobussilla Tawauhun, joka on itarannikolla Malesian ja Indonesian rajalla. Oltiin kuultu hurjia juttuja kyseisesta bussireitista ja aattelin kylla vahan etta mitahan tasta seuraa, kun kaikille bussimatkustajille jaettiin matkapahoinvointipillereita ja oksennuspussit heti bussimatkan aluksi. Alkumatka mentiin Mt. Kinabalun rinnetta melko mutkittelevaa tieta, mutta ei meille tullu kylla ollenkaan paha olo. Paljon pahempiakin bussimatkoja on (Boliviassa) nahty.
Tawausta hankittiin viisumit Indonesiaan ja lahdettiin lautalle ensin Nunukaniin, josta jatkettiin saman tien Tarakaniin. Nama saaret ovat siis aivan Malesian ja Indonesian rajan lahella Indonesian puolelle. Tarakanista otettiin venekyyti pienelle Derawan-nimiselle saarelle. Saari oli aivan uskomattoman kaunis, mutta samalla oli aarettoman surullista etta saarella oli joko todella huono tai ei ollenkaan jatehuoltoa, kaikki roskat heitettiin joko maahan tai mereen :( Kannettiin omat roskamme sielta takaisin Tarakaniin, mutta eihan se mitaan ratkaise. Todennakoisesti meidan roskat heitettiin mereen sitten Tarakanissa :( Pahalta tuntui katsoa kaikkia kelluvia muovipusseja, pulloja ym.
Derawanilla ja sen laheisilla saarilla kaytiin sukeltamassa yhteensa 5 sukellusta. Ensin sukellettiin Derawanilla ja nahtiin reissun ekat kilpikonnat. Ne oli tosi isoja, sellaisia metrin mittaisia. Seuraavana paivana kaytiin sukeltamassa Kakaban-nimisen saaren edustalla. Saaren erikoisuus on etta saaren keskella on jarvi, joka on aivan taynna meduusoja. Meduusoilla ei ole jarvessa mitaan luontaisia vihollisia, joten ne ovat menettaneet kykynsa polttaa. Snorkkeloitiin siella meduusajarvessa. Vikat Derawan-sukellukset tehtiin Sangalaki-nimisen saaren edustalla, jossa suuret rauskut majailevat. Tosi upeita!
Derawanilta tultiin takaisin samaa reittia Tawauhun, josta jatkettiin matkaa Sempornaan (vahan pohjoiseen Tawausta) ja Sempornasta jatkettiin seuraavana paivana Mabul-nimiselle saarelle. Mabulilla oltiin 5 yota. Sinne tullaan oikestaan vaan sukeltamaan, eika saarella muuten niin kauheasti ole tekemista/nakemista. Kaytiin sukeltamassa myos yksi paiva (3 sukellusta) Sipadanilla, joka on yksi maailman kuuluisimmista sukelluspaikoista. Kuuluisan siita tekee se etta saari on syvyyksista nouseva pilari, jonka ymparilla pudotusta merenpohjaan on parhaimmillaan monta sataa metria. Sipadanilla on mahdollista nahda jotain isoja merielioita, jotka tulevat syvyyksista. Ne mita siella ennen kaikkea toivotaan nakevan on valashai, manta ray (jattilaisrausku) ja vasarapaahai. Ei nahty naista kylla ketaan, mutta ei haitannut. Vasarapaahai olisi tietty ollu hieno nahda, mutta ollaan jo nyt nahty paljon juttuja joita monet kokeneetkaan sukeltajat eivat ole nahneet.
Mabulissa tehtiin myos ensimmainen yosukellus, joka oli tosi janna kokemus. Ehka hienoin sukellus siella. Yosukellukselle nahtiin myos paljon uutta jota ei oltu nahty, esim. flamboyant cuttlefish, joka kuulemma tullaan erityisesti Mabuliin katsomaan. Se oli kylla upea, sellainen mustekalan nakoinen ja varia vaihtava otus.
Joo, valihuomautuksena etta kaikki rahamme olemme myos tuhlanneet tahan sukeltamiseen, mutta kuten ehka arvata saattaa niin yhtaan ei harmita! Ja onneksi kotoa myonnetaan lainaa :)
Koitan laittaa joitain kuviakin sukelluksilta. Hyva reissu on siis ollut tahan menessa, nyt en todellakaan haluaisi enaa hukata kameraa enka kameran muistikortteja. Tehdaan juuri parhaillaan varmuuskopioita kuvista, mutta se etenee taalla toooosi hitaasti.
Seuraavat paivitykset sitten Filippiinien puolelta. Lennetaan huomenna Manilan lahettyville ja yovytaan Manilassa varmaan pari yota. En ole kuullut tahan menessa mitaan hyvaa Manilasta, mutta ei pida liikaa uskoa huhupuheita. Koitetaan kylla olla varovaisia.
Saa lahettaa kuulumisia myos Suomesta!
maanantai 10. lokakuuta 2011
Borneon sademetsassa
Viela ollaan tallessa vaikka meista ei puoleentoista viikkoon olekaan kuulunut mitaan. Oltiin Gunung Mulun kansallispuistossa 10 paivaa. Mulu on ihan Brunein vieressa, mutta kuitenkin Malesian puolella.
Mulussa oli aivan upeita tippukiviluolia ja muita kalkkikivimuodostelmia. Ihan huippua! Koska oltiin keskella sademetsaa, paikassa jonne ei kulje edes teita, niin netti toimi siella vaan silloin talloin. Sen takia on siis ollut viime aikoina hiljaista taalla blogissa.
Nyt ollaan taas Kota Kinabalussa ja huomenna selvitellaan seuraavaa kohdetta. Siita sitten lisaa kun tiedetaan paremmin.
Koitan laittaa seuraavaksi vahan kuvia..
Mulussa oli aivan upeita tippukiviluolia ja muita kalkkikivimuodostelmia. Ihan huippua! Koska oltiin keskella sademetsaa, paikassa jonne ei kulje edes teita, niin netti toimi siella vaan silloin talloin. Sen takia on siis ollut viime aikoina hiljaista taalla blogissa.
Nyt ollaan taas Kota Kinabalussa ja huomenna selvitellaan seuraavaa kohdetta. Siita sitten lisaa kun tiedetaan paremmin.
Koitan laittaa seuraavaksi vahan kuvia..
perjantai 30. syyskuuta 2011
torstai 29. syyskuuta 2011
Brunei
Heps! Jospa minakin avaisin sanaisen ruumisarkkuni, ja kirjoittelisin tanne.
Oltiin viela vuorokausi sitten Bruneissa. Pieni valtio (400 000 as.), joka koostuu kohdesta erillisesta osasta, ja jonka ainoa rajanaapuri on Malesia. Ei valttamatta mielenkiintoisin valtio missa olen kaynyt, mutta jollain tavalla kylla erikoisin.
Brunei on sulttaanikunta. Yhdet vaalit siella on joskus kayty, mutta heti niiden jalkeen sulttaani julisti hatatilan, ja hajotti neuvoston. Tassa maassa sulttaani siis rulettaa. Sama suku on hallinnut maata ties kuinka ja kauan. Kaikissa ravintoloissa missa kaytiin, kuten myos meidan hotellissa ja postissa, oli sulttaanin kuva seinalla. Se lienee maassa pakollista. Alkoholi on maassa laitonta, huumekaupasta voi saada kuolemantuomion.
Mutta ei Brunei kauhean totalitaristinen (en ole varma onko oikea sana) valtio silti ole. Ainakin uskonnonvapaus on olemassa, ja katukuvassa on myos kiinalaisia (taolaisia) temppeleita. Kristittya kirjallisuuttakin meille tarjottiin. Vain osa naisista kayttaa muslimeille tyypillista huivia. Vaikka sulttaanin kuvat olivatkin seinalla kaikissa julkisissa tiloissa, oli niiden vieressa sitten Marilyn Monroen kuva tai joku vastaava ravintolan sisustukseen sopiva. Lansimainen musiikki soi kaupoissa, ja ostarit on taynna kallista merkkivaatetta. Mc Donaldsia ei kylla ole, ja, hauska juttu sinansa, muuten Kaakkois-Aasiassa suosittu KFC -ketju on maassa korvattu omalla lahes taydellisella kopiolla samasta pikaruokapaikasta. Mainittakoon viela, etta yhdella vastaankavelleella pikkupojalla oli paallaan suomalaisen Children of Bodom -yhtyeen paita.
"Bruneihin? Miksi sinne? Eihan siella ole mitaan".
Nain totesi hostellityontekija Singaporessa kun kerroimme suunnitelmiamme. Eika han vaarassa ollut. Jos ei ole yhtaan kiinnostunut pohtimaan miten tama yhteiskunta toimii, niin onhan Brunei matkailijalle aika tylsa valtio. Muutama moskeija, ja siina se sitten olikin. Tai no, paakaupungin (pisteet himaan jos osaat nimeta lunttaamatta) lapi virtaavan joen varteen on rakennettu kokonainen kaupunginosa tolppien nokkaan veden paalle. Sellaista en ole itse missaan ennen nahnyt.
Eniten iskee silmaan hiljaisuus. Paakaupungissakin on TOOOSI hiljaista. Mihin aikaan paivasta kaupungin kaduilla kaveletkin, ja katsot ymparillesi, on todennakoisempaa etta et nae yhtaan toista jalankulkijaa, kuin etta nakisit edes yhden. Niin hiljaista siella oli. Toisaalta se kertoo siita etta maa on rikas; kaikki kulkee autolla suoraan ostoskeskusten alla oleviin parkkihalleihin. Ja ne autot ovat uusia! Oljy tuo maahan rahaa, ja hyvat valit Britteihin takaavat maanpuolustuksen. Wikipedia kertoo, etta tassa maassa ei ole henkilokohtaista- tai yritysverotusta. Koulutus on ilmaista. Jannana yksityiskohtana kerrottakoon, etta maassa on sama raha kuin Singaporessa. Tai siis seteleissa on toki Hanen Majesteettinsta kuva, ja ovat ne muutenkin erilaisia, mutta arvo on sama, ja ne kelpaavat ristiin.
Mutta lahdettiin siis maasta kahden yon jalkeen, kun se oli meille vahan kallis maa. On se sellaista.
Jonni
Oltiin viela vuorokausi sitten Bruneissa. Pieni valtio (400 000 as.), joka koostuu kohdesta erillisesta osasta, ja jonka ainoa rajanaapuri on Malesia. Ei valttamatta mielenkiintoisin valtio missa olen kaynyt, mutta jollain tavalla kylla erikoisin.
Brunei on sulttaanikunta. Yhdet vaalit siella on joskus kayty, mutta heti niiden jalkeen sulttaani julisti hatatilan, ja hajotti neuvoston. Tassa maassa sulttaani siis rulettaa. Sama suku on hallinnut maata ties kuinka ja kauan. Kaikissa ravintoloissa missa kaytiin, kuten myos meidan hotellissa ja postissa, oli sulttaanin kuva seinalla. Se lienee maassa pakollista. Alkoholi on maassa laitonta, huumekaupasta voi saada kuolemantuomion.
Mutta ei Brunei kauhean totalitaristinen (en ole varma onko oikea sana) valtio silti ole. Ainakin uskonnonvapaus on olemassa, ja katukuvassa on myos kiinalaisia (taolaisia) temppeleita. Kristittya kirjallisuuttakin meille tarjottiin. Vain osa naisista kayttaa muslimeille tyypillista huivia. Vaikka sulttaanin kuvat olivatkin seinalla kaikissa julkisissa tiloissa, oli niiden vieressa sitten Marilyn Monroen kuva tai joku vastaava ravintolan sisustukseen sopiva. Lansimainen musiikki soi kaupoissa, ja ostarit on taynna kallista merkkivaatetta. Mc Donaldsia ei kylla ole, ja, hauska juttu sinansa, muuten Kaakkois-Aasiassa suosittu KFC -ketju on maassa korvattu omalla lahes taydellisella kopiolla samasta pikaruokapaikasta. Mainittakoon viela, etta yhdella vastaankavelleella pikkupojalla oli paallaan suomalaisen Children of Bodom -yhtyeen paita.
"Bruneihin? Miksi sinne? Eihan siella ole mitaan".
Nain totesi hostellityontekija Singaporessa kun kerroimme suunnitelmiamme. Eika han vaarassa ollut. Jos ei ole yhtaan kiinnostunut pohtimaan miten tama yhteiskunta toimii, niin onhan Brunei matkailijalle aika tylsa valtio. Muutama moskeija, ja siina se sitten olikin. Tai no, paakaupungin (pisteet himaan jos osaat nimeta lunttaamatta) lapi virtaavan joen varteen on rakennettu kokonainen kaupunginosa tolppien nokkaan veden paalle. Sellaista en ole itse missaan ennen nahnyt.
Eniten iskee silmaan hiljaisuus. Paakaupungissakin on TOOOSI hiljaista. Mihin aikaan paivasta kaupungin kaduilla kaveletkin, ja katsot ymparillesi, on todennakoisempaa etta et nae yhtaan toista jalankulkijaa, kuin etta nakisit edes yhden. Niin hiljaista siella oli. Toisaalta se kertoo siita etta maa on rikas; kaikki kulkee autolla suoraan ostoskeskusten alla oleviin parkkihalleihin. Ja ne autot ovat uusia! Oljy tuo maahan rahaa, ja hyvat valit Britteihin takaavat maanpuolustuksen. Wikipedia kertoo, etta tassa maassa ei ole henkilokohtaista- tai yritysverotusta. Koulutus on ilmaista. Jannana yksityiskohtana kerrottakoon, etta maassa on sama raha kuin Singaporessa. Tai siis seteleissa on toki Hanen Majesteettinsta kuva, ja ovat ne muutenkin erilaisia, mutta arvo on sama, ja ne kelpaavat ristiin.
Mutta lahdettiin siis maasta kahden yon jalkeen, kun se oli meille vahan kallis maa. On se sellaista.
Jonni
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Jalat ihan muussina
Huh! Nyt on yhden yon yli nukuttu Kinabalun huiputuksen jalkeen. Jalat on kylla ihan spagettia, mutta ei haittaa yhtaan!
Reissu siis alkoi 1800 metrista, josta kaveltiin perusleiriin 3300 metriin noin viidessa tunnissa. Meilla oli oma opas, joka vaaditaan jotta paasee Mt Kinabalulle. "Perusleiri" oli tosi mukava hostelli, jossa nukuttiin yo. Hostellissa ei ollut lammitysta, mutta ulkona oli perusleirissa jotain 10 astetta, joten hyvin parjasi. Aamulla klo 2 herattiin, syotiin aamupala ja lahdettiin pilkkopimeassa otsalamppujen kanssa kohti huippua. Kolmen tuntia meilta meni perusleirista huipulle ja oltiin huipulla itseasissa hyvissa ajoin ennen auringonnousua. Tassa vaiheessa olin niin fiiliksissa huipulle paasemisesta etta vasymyksesta ei ollut tietoakaan ja aattelin etta taahan meni ihan kohtuu "helposti". Olihan reissu siis ollut rankka jo tahan mennessakin, mutta viela ei tuntunut mitenkaan mahdottomalta.
Huipulla satoi ja oli pilvista. Lampotila oli ehka + 5 astetta ja huipulla tuuli melkoisesti. Olosuhteet ei olleet kuitenkaan sen pahemmat kun on ollut joskus pahimmillaan jollain meidan vaelluksilla, joten olosuhteen eivat pahasti yllattaneet. Kun lahdettiin huipulta ja aurinko nousi, sade loppui ja pilvet halveni, jonka jalkeen oli itseasissa tosi upea keli.
Huipulta laskeuduttiin takaisin perusleiriin (tahan meni noin 2 tuntia). Tassa vaiheessa oltiin varmaan aika keskijoukoissa kipuamassa alaspain. Hostellilla syotiin ja pidettiin sellainen tunnin paussi, jonka jalkeen lahdettiin noin klo 10 aikaan kipuamaan takaisin alas. Tassa vaiheessa mun vauhti hyytyi taysin. Varmaan keskivertotyypit laskeutui perusleirista alas muutamassa tunnissa, mutta meilla (=mulla) meni perusleirista 1800 metriin laskeutumiseen yli 5 tuntia. Tiukkaa teki, mutta oli sielta alaskin tultava. Muutama rajanaapuri (venalainen ja ruotsalainen pariskunta) konytti kylla ihan tasatahtiin meidan kanssa alas perusleirista. Etta ihan vikoja ei ehka oltu..
Reissu oli tosi hyvin jarjestetty, ruoka oli hyvaa ja opas oli mukava (ja karsivallinen, koska myos oppaan tyopaiva venyi siina kun lyllersin hitaasti alas).
Mt Kinabalulla jarjestetaan joka vuosi ns. Climbathon, jossa juostaan kilpaa 1800 metrissa olevalta lahtoportilta huipulle ja takaisin. Meidan opas oli jonain vuonna (taisi olla 2006) voittanut taman kisan. Voittajan aika on yleensa jotain 2 tuntia ja 45 minuuttia. Ihan hullua! Ihan ei tehty Jonnin kanssa uutta enkkaa..
Reissu siis alkoi 1800 metrista, josta kaveltiin perusleiriin 3300 metriin noin viidessa tunnissa. Meilla oli oma opas, joka vaaditaan jotta paasee Mt Kinabalulle. "Perusleiri" oli tosi mukava hostelli, jossa nukuttiin yo. Hostellissa ei ollut lammitysta, mutta ulkona oli perusleirissa jotain 10 astetta, joten hyvin parjasi. Aamulla klo 2 herattiin, syotiin aamupala ja lahdettiin pilkkopimeassa otsalamppujen kanssa kohti huippua. Kolmen tuntia meilta meni perusleirista huipulle ja oltiin huipulla itseasissa hyvissa ajoin ennen auringonnousua. Tassa vaiheessa olin niin fiiliksissa huipulle paasemisesta etta vasymyksesta ei ollut tietoakaan ja aattelin etta taahan meni ihan kohtuu "helposti". Olihan reissu siis ollut rankka jo tahan mennessakin, mutta viela ei tuntunut mitenkaan mahdottomalta.
Huipulla satoi ja oli pilvista. Lampotila oli ehka + 5 astetta ja huipulla tuuli melkoisesti. Olosuhteet ei olleet kuitenkaan sen pahemmat kun on ollut joskus pahimmillaan jollain meidan vaelluksilla, joten olosuhteen eivat pahasti yllattaneet. Kun lahdettiin huipulta ja aurinko nousi, sade loppui ja pilvet halveni, jonka jalkeen oli itseasissa tosi upea keli.
Huipulta laskeuduttiin takaisin perusleiriin (tahan meni noin 2 tuntia). Tassa vaiheessa oltiin varmaan aika keskijoukoissa kipuamassa alaspain. Hostellilla syotiin ja pidettiin sellainen tunnin paussi, jonka jalkeen lahdettiin noin klo 10 aikaan kipuamaan takaisin alas. Tassa vaiheessa mun vauhti hyytyi taysin. Varmaan keskivertotyypit laskeutui perusleirista alas muutamassa tunnissa, mutta meilla (=mulla) meni perusleirista 1800 metriin laskeutumiseen yli 5 tuntia. Tiukkaa teki, mutta oli sielta alaskin tultava. Muutama rajanaapuri (venalainen ja ruotsalainen pariskunta) konytti kylla ihan tasatahtiin meidan kanssa alas perusleirista. Etta ihan vikoja ei ehka oltu..
Reissu oli tosi hyvin jarjestetty, ruoka oli hyvaa ja opas oli mukava (ja karsivallinen, koska myos oppaan tyopaiva venyi siina kun lyllersin hitaasti alas).
Mt Kinabalulla jarjestetaan joka vuosi ns. Climbathon, jossa juostaan kilpaa 1800 metrissa olevalta lahtoportilta huipulle ja takaisin. Meidan opas oli jonain vuonna (taisi olla 2006) voittanut taman kisan. Voittajan aika on yleensa jotain 2 tuntia ja 45 minuuttia. Ihan hullua! Ihan ei tehty Jonnin kanssa uutta enkkaa..
Mt Kinabalu!
Perusleiri 3300 metrissa
Takaisin alas
lauantai 24. syyskuuta 2011
Huipulla kaytiin!
Heippa vaan,
Kaytiin molemmat huipulla ja oli aivan upea reissu! Oli myos tosi rankkaa, mutta ei se siita korkeudesta erityisesti johtunut vaan ihan vaan siita yla- ja alamakeen kavelemisesta. Lahdettin kavelemaan 1800 metrista, yovyttiin 3300 metrissa ja huippu oli tarkalleen 4095,2 metrissa. Huipulle meni kohtullisen "helposti", mutta alastuleminen oli yhta tuskaa.
Onnellisena, mutta vasyneena,
Kaisa & Jonni
Huomenna sitten tarkemmin yksityiskohtia, nyt mennaan syomaan ja nukkumaan (herattiin tanaan aamukahdelta, jotta ehdittiin huipulle kun aurinko nousee).
Kaytiin molemmat huipulla ja oli aivan upea reissu! Oli myos tosi rankkaa, mutta ei se siita korkeudesta erityisesti johtunut vaan ihan vaan siita yla- ja alamakeen kavelemisesta. Lahdettin kavelemaan 1800 metrista, yovyttiin 3300 metrissa ja huippu oli tarkalleen 4095,2 metrissa. Huipulle meni kohtullisen "helposti", mutta alastuleminen oli yhta tuskaa.
Onnellisena, mutta vasyneena,
Kaisa & Jonni
Huomenna sitten tarkemmin yksityiskohtia, nyt mennaan syomaan ja nukkumaan (herattiin tanaan aamukahdelta, jotta ehdittiin huipulle kun aurinko nousee).
torstai 22. syyskuuta 2011
Mount Kinabalulle
Huomenna lahdetaan yrittamaan Mont Kinabalun (4095 m) huipulle. Katotaan kuinka kay. Tarvittaessa voin jaada "perusleiriin", jossa yovytaan, odottamaan kun muut kay huipulla, mutta se ei kylla kuulu alkuperaiseen suunnitelmaan. Yhet tyypit kysyi ollaanko treenattu jotenkin etukateen kun ollaan menossa Kinabalulle. Nooh.. ei nyt varsinaisesti...
Aamulla heratys klo 5, joten nyt koitetaan saada edes vahan unta ennen sita.
Aamulla heratys klo 5, joten nyt koitetaan saada edes vahan unta ennen sita.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Borneolla!
Paastiin turvallisesti perille ja ollaan loydetty hostellille. Hostelli vaikuttais olevan ihan jees. Kota Kinabalu on noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki. Ei taalla pimeassa pysty paljon viela mitaan sanomaan, mutta taa on rannikolla ja meri on ihan meidan hostellin vieressa. Ei tama mikaan superidyllinen rantakaupunki ole, vaan ensisilmayksella koostuu lahinna aika rumista betonimohkaletaloista. Kaikki liikenne Borneolle liikkuu pitkalti Kota Kinabalun kautta, joten tama kaupunki tulee varmasti tutuksi kun liikutaan taalla.
Oltiin siis loppujen lopuksi viikko Singaporessa, mika on aika pitka aika paakaupunkiseudun kokoisessa valtiossa. Oli siis jo kiva paasta vaihtamaan maisemaa. Singapore oli tosi helppo maa matkustaa kun kaikki toimi, oli turvallista ja kaupungilla oli kiva kavella kun jalankulkijatkin oli huomioitu kaupunkisuunnittelussa. Kaikki varsinaiset turistinahtavyydet (esim. maailmapyora, cable car, elaintarha ym.) oli Singaporessa tosi kalliita. Suurin osa naista ei vaikuttanut mitenkaan spesiaaleilta, joten kaytiin sellaisissa tosi vahan. Sen sijaan kaveltiin paljon. Singaporessa on tosi hienoja puistoja ja muun muassa valtava kasvitieteellinen puutarha, johon ei maksanut mitaan sisaan. Myos luonnonpuisto, joka oli magrovemetsaa oli hieno. Siella oli hauskoja liejuryomijoita (mudskipper) ja isoja liskoja (varaaneja). Yhdessa kalliissa (10 euroa) turisrtinahtavyyssa kaytiin ja se oli kylla siisti. Siella oli sellainen puisto, joka oli rakennettu kolmen vierekkain olevan pilvenpiirtajan paalle. Sielta oli upeat nakymat kapungille. Lahdettiin Singaporesta karkuun juuri ennen formula 1 osakilpailua, joka ajetaan tana viikonloppuna. Siella oli jo nyt kaikkea formulahappeningia.
Koitetaan laittaa myohemmin kuviakin, mutta ne lataa taalla tosi hitaasti.
Oltiin siis loppujen lopuksi viikko Singaporessa, mika on aika pitka aika paakaupunkiseudun kokoisessa valtiossa. Oli siis jo kiva paasta vaihtamaan maisemaa. Singapore oli tosi helppo maa matkustaa kun kaikki toimi, oli turvallista ja kaupungilla oli kiva kavella kun jalankulkijatkin oli huomioitu kaupunkisuunnittelussa. Kaikki varsinaiset turistinahtavyydet (esim. maailmapyora, cable car, elaintarha ym.) oli Singaporessa tosi kalliita. Suurin osa naista ei vaikuttanut mitenkaan spesiaaleilta, joten kaytiin sellaisissa tosi vahan. Sen sijaan kaveltiin paljon. Singaporessa on tosi hienoja puistoja ja muun muassa valtava kasvitieteellinen puutarha, johon ei maksanut mitaan sisaan. Myos luonnonpuisto, joka oli magrovemetsaa oli hieno. Siella oli hauskoja liejuryomijoita (mudskipper) ja isoja liskoja (varaaneja). Yhdessa kalliissa (10 euroa) turisrtinahtavyyssa kaytiin ja se oli kylla siisti. Siella oli sellainen puisto, joka oli rakennettu kolmen vierekkain olevan pilvenpiirtajan paalle. Sielta oli upeat nakymat kapungille. Lahdettiin Singaporesta karkuun juuri ennen formula 1 osakilpailua, joka ajetaan tana viikonloppuna. Siella oli jo nyt kaikkea formulahappeningia.
Koitetaan laittaa myohemmin kuviakin, mutta ne lataa taalla tosi hitaasti.
perjantai 16. syyskuuta 2011
Singaporeilua
Tultiin Singaporeen jo tiistaina, mutta taa viikko on mennyt ihan alyttoman nopeasti. Ollaan hoidettu monia kaytannon asioita ja kayty myos tutustumassa paikalliseen terveydenhuoltoon. Epailin tanne tultaessa etta mulla voisi olla sukeltajantauti, kun mulla oli sen tyyppisia oireita. Kavin sitten sukeltajia hoitavalla laakarilla, mutta ei mulla mitaan sukeltajantautia ollut (onneksi!). Ollaan myos hankittu lentoliput seuraavaan kohteeseen, joka on Kota Kinabalu Borneon saarella. Sinne ei paase taalta, eika koko Malesian niemimaalta, kuin lentamalla, muuten oltaisiin suosittu venematkustamista.
Singapore on oikein viihtyisa kaupunki siihen nahden etta paakaupunkiseudun kokoiselle alueella asuu melkein koko Suomen vakiluvun verran porukkaa. Singapore on BKT/asukas-mittarilla mitattuna Suomea huomattavasti rikkaampi valtio. Tama kaupunki (=maa) on ihan supersiisti ja ybermoderni. Myos Singapore on muslimivaltio, mutta ei se taalla pukeutumisessa juurikaan nay. Singapore on kuuluisa muun muassa siita etta taalla kaikki on kiellettya. En tieda kuinka herkasti taalla oikeasti saa sakkoja, mutta taalla on kaikkialla julkisissa tiloissa kyltteja, joissa sanotaan mika kaikki on kielettya ja myos kuinka paljon sakkoa saa minkakin kiellon rikkomisesta. Esim. syominen metrossa - sakko noin 300 euroa, roskaaminen - 300 euroa, tupakointi - 600 euroa ym. Myos purukumin syominen on taalla kielletty eika sita myyda missaan. Mulla on purkkaa kylla mukana.. En taida uskaltaa jauhaa sita ainakaan poliisitalon edustalla :p
Koska tama on rikas valtio myos hinnat on sen mukaiset. Aateltiin eka saastaa oikein kunnolla ja otettiin halvimmat dormisangyt, jotka netista loydettiin.. Paikka oli ihan kauhea. Ma en oo mikaan suurin hienohelma, mutta jotain rajaa saastobudjetillakin :D Hyva kun uskalsin vessaan menna kun se oli niin torkyinen. Nukuttiin yksi yo tassa hostellissa ja etsittiin sitten uusi paikka. Nyt ollaan ehka kaupungin kalleimassa dormimajoituksessa (17 euroa per naama per yo), mutta taa on ihan huippu paikka. Tama on tallainen pyorailijaystavallinen ekohostelli. Omistaja on ihan huippumukava ja taalla on mielenkiintoisia asukkaita. Taalla yopyy muun muassa yksi tyyppi joka on nyt pyoraillyt 3 vuotta putkeen ympari maailmaa. Myos taman paikan omistaja on pyoraillyt Suomesta (!) Singaporeen.
Singapore on ihan taivas hyvasta ruuasta pitavalle. Taalla on jotain ziljoona ravintolaa ja paikalliset ilmeisesti syovat tosi paljon ulkona, koska monet ravintolat ovat usein myos taynna. Vaikka taalla on mahdollista tuhlata yhteen ravintola-annokseen helposti 10 euroa, myos kahdella eurolla saa taalla hyvaa ruokaa. Naissa ruokapaikoissa, joissa ruoka on halpaa, puitteet eivat ole mitkaan hienot vaan "ravintola" voi olla esim. avokeittio kadun varressa, jossa muutama muovituoli ja poyta, lautasia ei ole vaan ruoka tarjoillaan paperin palalla (samanlaisella kun Suomessa kaaritaan esim. kylmatiskista ostetut kalat). Ruoka naissa paikoissa on usein kuitenkin aivan taivaallisen hyvaa. Taalta loytyy intialaista, kiinalaista, japanilaista, malesialaista, lansimaista; oikeastaan ihan mita vaan. Tan hostellin omistaja on kertonu meille tosi hyvia ja edullisia paikkoja kayda syomassa, joten ruokaan ei ole onneksi tarvinnut tuhlata omaisuuksia.
Singapore on oikein viihtyisa kaupunki siihen nahden etta paakaupunkiseudun kokoiselle alueella asuu melkein koko Suomen vakiluvun verran porukkaa. Singapore on BKT/asukas-mittarilla mitattuna Suomea huomattavasti rikkaampi valtio. Tama kaupunki (=maa) on ihan supersiisti ja ybermoderni. Myos Singapore on muslimivaltio, mutta ei se taalla pukeutumisessa juurikaan nay. Singapore on kuuluisa muun muassa siita etta taalla kaikki on kiellettya. En tieda kuinka herkasti taalla oikeasti saa sakkoja, mutta taalla on kaikkialla julkisissa tiloissa kyltteja, joissa sanotaan mika kaikki on kielettya ja myos kuinka paljon sakkoa saa minkakin kiellon rikkomisesta. Esim. syominen metrossa - sakko noin 300 euroa, roskaaminen - 300 euroa, tupakointi - 600 euroa ym. Myos purukumin syominen on taalla kielletty eika sita myyda missaan. Mulla on purkkaa kylla mukana.. En taida uskaltaa jauhaa sita ainakaan poliisitalon edustalla :p
Koska tama on rikas valtio myos hinnat on sen mukaiset. Aateltiin eka saastaa oikein kunnolla ja otettiin halvimmat dormisangyt, jotka netista loydettiin.. Paikka oli ihan kauhea. Ma en oo mikaan suurin hienohelma, mutta jotain rajaa saastobudjetillakin :D Hyva kun uskalsin vessaan menna kun se oli niin torkyinen. Nukuttiin yksi yo tassa hostellissa ja etsittiin sitten uusi paikka. Nyt ollaan ehka kaupungin kalleimassa dormimajoituksessa (17 euroa per naama per yo), mutta taa on ihan huippu paikka. Tama on tallainen pyorailijaystavallinen ekohostelli. Omistaja on ihan huippumukava ja taalla on mielenkiintoisia asukkaita. Taalla yopyy muun muassa yksi tyyppi joka on nyt pyoraillyt 3 vuotta putkeen ympari maailmaa. Myos taman paikan omistaja on pyoraillyt Suomesta (!) Singaporeen.
Singapore on ihan taivas hyvasta ruuasta pitavalle. Taalla on jotain ziljoona ravintolaa ja paikalliset ilmeisesti syovat tosi paljon ulkona, koska monet ravintolat ovat usein myos taynna. Vaikka taalla on mahdollista tuhlata yhteen ravintola-annokseen helposti 10 euroa, myos kahdella eurolla saa taalla hyvaa ruokaa. Naissa ruokapaikoissa, joissa ruoka on halpaa, puitteet eivat ole mitkaan hienot vaan "ravintola" voi olla esim. avokeittio kadun varressa, jossa muutama muovituoli ja poyta, lautasia ei ole vaan ruoka tarjoillaan paperin palalla (samanlaisella kun Suomessa kaaritaan esim. kylmatiskista ostetut kalat). Ruoka naissa paikoissa on usein kuitenkin aivan taivaallisen hyvaa. Taalta loytyy intialaista, kiinalaista, japanilaista, malesialaista, lansimaista; oikeastaan ihan mita vaan. Tan hostellin omistaja on kertonu meille tosi hyvia ja edullisia paikkoja kayda syomassa, joten ruokaan ei ole onneksi tarvinnut tuhlata omaisuuksia.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
lauantai 10. syyskuuta 2011
Valashai!
Heippa,
Nyt ollaan kayty sukeltamassa joka paiva edellisen paivityksen jalkeen. Ja eilen nahtiin VALASHAI(!!), joka on muuten maailman suurin kalalaji. Tama yksilo oli noin 6 metrinen eli viela pieni. Se meni ihan lahelta! Meilla kavi ihan mieleton tuuri, koska esim. sukelluspaikan omistaja, joka on sukeltanut 20 vuotta naissa vesissa, ei ole nahnyt koskaan yhtaan valashaita. Myos meidan sukellusoppaalle tama oli ensimmainen kerta. Hyvaa tuuria oli myos, etta meilla oli yhteensa 4 kameraa mukana, joten valashai on nyt ikuistettu joka kulmasta :D Joku kuva ehka seuraavalla paivityksella.
Huomenna mennaan viela yhdelle sukellukselle ja sitten ruvetaan suunnittelemaan seuraavaa suuntaa.
On se sellaista.
Nyt ollaan kayty sukeltamassa joka paiva edellisen paivityksen jalkeen. Ja eilen nahtiin VALASHAI(!!), joka on muuten maailman suurin kalalaji. Tama yksilo oli noin 6 metrinen eli viela pieni. Se meni ihan lahelta! Meilla kavi ihan mieleton tuuri, koska esim. sukelluspaikan omistaja, joka on sukeltanut 20 vuotta naissa vesissa, ei ole nahnyt koskaan yhtaan valashaita. Myos meidan sukellusoppaalle tama oli ensimmainen kerta. Hyvaa tuuria oli myos, etta meilla oli yhteensa 4 kameraa mukana, joten valashai on nyt ikuistettu joka kulmasta :D Joku kuva ehka seuraavalla paivityksella.
Huomenna mennaan viela yhdelle sukellukselle ja sitten ruvetaan suunnittelemaan seuraavaa suuntaa.
On se sellaista.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Pulau Perhentianilla
Nyt ollaan oltu taalla 3 paivaa. Ollaan kayty jo kaksi kertaa laitesukeltamassa. Eilen otettiin sellainen scuba review, jossa viela kerrattiin kaikkia sukellusjuttuja. Tanaan kaytiin veneella laheisella koralliriutalla, joka oli noin 15 mertin syvyydessa, sukeltamassa. Oli aivan mahtavaa! Nahtiin tosi paljon kaloja, mutta ainoat joiden nimen tiedan oli barrakuda, vuokkokala (klovnikala, "nemo") ja rausku.
Myos meidan hostellin rannasta snorkkeloimalla nakee paljon kaloja ja tanaan snorkkeloidessa nahtiin "napoleon fish"-kaloja, jotka voi kasvaa yli kaksi metrisiksi. Nama olivat kylla viela alle metrin kokoisia, mutta ihan alyttoman isoja silti. Ja jotenkin tosi aavemaisia, kun ne aanettomasti vaan lipui paikalla ihan huomaamatta sitten niita olikin yht'akkia parvi ihan lahella. Vahan pelottavia..
Vesi on tosi lamminta. Pinnassa vesi on 33 asteista ja pohjalla noin 16 metrissa sukellustietokone naytti yha 30 astetta.
Taalla on kaikenlaisia muitakin elaimia kalojen lisaksi. Aina hamaran tultua taalla on tosi paljon lepakoita, joita isoimmat on sellaisia lokin kokoisia. Hui! Ja meidan mokin viereisessa puussa hengailee sellainen puolimetrinen lisko.
Ensimmaiset sukellukset on menny hyvin, tosin Jonnilla on vahan ongelmia korvien paineentasauksen kanssa. Eli korviin sattuu kun menee alaspain ja paine ei tunnu tasaantuvan kunnolla vaikka pitaa nenasta kiinni ja koittaa puhaltaa ulos. Tama toivottavasti rupeaa sujumaan paremmin. Huomenna olisi tarkoitus taas lahtea aamulla sukeltamaan. Taalla nayttaisi monet sukellusoppaat olevan eurooppalaisia. Meidan taman paivainen (ja myos huominen) sukellusopas oli ruotsalainen.
Ollaan molemmat pysytty viela terveina, mutta kylla taalla vatsataudin riski on varmasti suuri. On taalla niin alyttoman kuuma. Viela kertaakaan meidan reissun aikana ei ole satanut, mutta tanaa oli vahan "viileampaa" ja tuulisempaa. Viileampi tarkoittaa siis tassa tapauksessa sita, ettei hiki valu ihan virtanaan koko ajan.
Myos meidan hostellin rannasta snorkkeloimalla nakee paljon kaloja ja tanaan snorkkeloidessa nahtiin "napoleon fish"-kaloja, jotka voi kasvaa yli kaksi metrisiksi. Nama olivat kylla viela alle metrin kokoisia, mutta ihan alyttoman isoja silti. Ja jotenkin tosi aavemaisia, kun ne aanettomasti vaan lipui paikalla ihan huomaamatta sitten niita olikin yht'akkia parvi ihan lahella. Vahan pelottavia..
Vesi on tosi lamminta. Pinnassa vesi on 33 asteista ja pohjalla noin 16 metrissa sukellustietokone naytti yha 30 astetta.
Taalla on kaikenlaisia muitakin elaimia kalojen lisaksi. Aina hamaran tultua taalla on tosi paljon lepakoita, joita isoimmat on sellaisia lokin kokoisia. Hui! Ja meidan mokin viereisessa puussa hengailee sellainen puolimetrinen lisko.
Ensimmaiset sukellukset on menny hyvin, tosin Jonnilla on vahan ongelmia korvien paineentasauksen kanssa. Eli korviin sattuu kun menee alaspain ja paine ei tunnu tasaantuvan kunnolla vaikka pitaa nenasta kiinni ja koittaa puhaltaa ulos. Tama toivottavasti rupeaa sujumaan paremmin. Huomenna olisi tarkoitus taas lahtea aamulla sukeltamaan. Taalla nayttaisi monet sukellusoppaat olevan eurooppalaisia. Meidan taman paivainen (ja myos huominen) sukellusopas oli ruotsalainen.
Ollaan molemmat pysytty viela terveina, mutta kylla taalla vatsataudin riski on varmasti suuri. On taalla niin alyttoman kuuma. Viela kertaakaan meidan reissun aikana ei ole satanut, mutta tanaa oli vahan "viileampaa" ja tuulisempaa. Viileampi tarkoittaa siis tassa tapauksessa sita, ettei hiki valu ihan virtanaan koko ajan.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Vika paiva Kuala Lumpurissa
Vaikea keksia mitaan kovin kuvailevaa Kuala Lumpurista. Se, etta Malesia on muslimimaa nakyy katukuvassa melko vahan. Hiukset peittavia huiveja taalla kayttaa ehka viidesosa naisista ja koko kasvot peittavia huiveja ei nae taalla sen enempaa kuin Itiksessa. Suurin osa paikallisista naisista pukeutuu polvet ja olkapaat peittaviin vaatteisiin, mutta kylla taalla jonkun verran minihmeita ja hihattomia paitojakin nakee. Lampotilaan nahden kuitenkin hyvin vahan. Itse olen myos jattanyt hihattomat paidat myohempaan kayttoon.
Ruoka taalla on tosi monipuolista. Kuala Lumpurissa on muun muassa Chinatown ja Little India -alueet, joilta saa intialaista ja kiinalaista ruokaa. Intialainen ruoka oli, kuten Intiassa, tosi tulista, muuten ruoka on aika sopivan mausteista.
Kaikki tavarat ovat pysyneet viela tallessa, eika taallakaan tunnu yhtaan silta etta ketaan kiinnostaisi vieda meidan kamoja. Jos jotain katoaa niin todennakoisempaa on etta ollaan hukattu jotain :)
Eilen kaytiin laheisessa hindutemppelissa, joka oli hienon tippukiviluolan sisalla (Batu caves). Kuala Lumpurissa "pakollisia" nahtavyyksia on Petronates Towers, joka on raketamishetkella ollut maailman korkein rakennus. Ihan vaikuttavan nakoinen kaksoistorni. Toinen lahes yhta korkea rakennus taalla on KL (Kuala Lumpur) Tower, joka on 421 metria korkea nakoalatorni. Siella kaytiin torkyhintaan ihailemassa maisemia.
Tanaan illalla lahdetaan kohti seuraavaa kohdetta yobussilla. Huomenaamulla olisi tarkoitus olla Kuala Besutissa, josta luultavasti jatketaan samantien matkaa lautalla Pulau Perhential-saarille. Nama saaret sijaitsevat itarannikolla lahella Thaimaan rajaa.
Ruoka taalla on tosi monipuolista. Kuala Lumpurissa on muun muassa Chinatown ja Little India -alueet, joilta saa intialaista ja kiinalaista ruokaa. Intialainen ruoka oli, kuten Intiassa, tosi tulista, muuten ruoka on aika sopivan mausteista.
Kaikki tavarat ovat pysyneet viela tallessa, eika taallakaan tunnu yhtaan silta etta ketaan kiinnostaisi vieda meidan kamoja. Jos jotain katoaa niin todennakoisempaa on etta ollaan hukattu jotain :)
Eilen kaytiin laheisessa hindutemppelissa, joka oli hienon tippukiviluolan sisalla (Batu caves). Kuala Lumpurissa "pakollisia" nahtavyyksia on Petronates Towers, joka on raketamishetkella ollut maailman korkein rakennus. Ihan vaikuttavan nakoinen kaksoistorni. Toinen lahes yhta korkea rakennus taalla on KL (Kuala Lumpur) Tower, joka on 421 metria korkea nakoalatorni. Siella kaytiin torkyhintaan ihailemassa maisemia.
Tanaan illalla lahdetaan kohti seuraavaa kohdetta yobussilla. Huomenaamulla olisi tarkoitus olla Kuala Besutissa, josta luultavasti jatketaan samantien matkaa lautalla Pulau Perhential-saarille. Nama saaret sijaitsevat itarannikolla lahella Thaimaan rajaa.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Kuala Lumpurissa
Taalla ollaan! Totutellaan lampotilaan ja koitetaan paasta oikeaan vuorokausirytmiin. Taalla on noin 30 astetta lamminta paivisin, joka ei ole mitenkaan mahdottomasti.
Tahan mennessa ollaan lahinna kavelty kaupungille ja ajeltu ympriinsa metrolla ja monoraililla. Julkinen liikenne toimii taalla tosi hyvin, kaveleminen onkin sitten haastavampaa. Kavelessa jalkakaytava katoaa vahan valia eika jalankulkioille ole liikennevaloja, tai jos on niin autot ajaa surutta punaisia pain. Metrolinjat taas on tosi kevia ja niilla nakee kaupunkiakin kivasti kun ne menee autoteiden ylapuolella eika maan alla.
Taalla on noin nelja kertaa halvempaa kuin Suomessa, mutta hinnat vaihtelee tosi paljon riippuen mista ostaa. Eilen syotiin paistettuja nuudeleita, jotka maksoi noin 1 euron per naama ja myohemmin yhdet teekupit jotka maksoivat melkein 2 euroa kuppi. Naa overikalliit teet ostettiin keskustan superhienosta ostoskeskuksesta, josta meilla ei olisi ollut varaa ostaa yhtaan mitaan. Siella oli myynnissa muun muassa kelloja, jotka maksoi enemman kuin uudet henkiloautot Suomessa.
Hostelli on tosi kiva. Huone on hyvin yksinkertainen, mutta taalla on tosi siistia ja kaikki tarvittava loytyy.
Sunnuntaina varmaan suunnataan seuraavaan paikkaan, mutta sen suhteen suunnitelma on viela auki.
Kaisa
Tahan mennessa ollaan lahinna kavelty kaupungille ja ajeltu ympriinsa metrolla ja monoraililla. Julkinen liikenne toimii taalla tosi hyvin, kaveleminen onkin sitten haastavampaa. Kavelessa jalkakaytava katoaa vahan valia eika jalankulkioille ole liikennevaloja, tai jos on niin autot ajaa surutta punaisia pain. Metrolinjat taas on tosi kevia ja niilla nakee kaupunkiakin kivasti kun ne menee autoteiden ylapuolella eika maan alla.
Taalla on noin nelja kertaa halvempaa kuin Suomessa, mutta hinnat vaihtelee tosi paljon riippuen mista ostaa. Eilen syotiin paistettuja nuudeleita, jotka maksoi noin 1 euron per naama ja myohemmin yhdet teekupit jotka maksoivat melkein 2 euroa kuppi. Naa overikalliit teet ostettiin keskustan superhienosta ostoskeskuksesta, josta meilla ei olisi ollut varaa ostaa yhtaan mitaan. Siella oli myynnissa muun muassa kelloja, jotka maksoi enemman kuin uudet henkiloautot Suomessa.
Hostelli on tosi kiva. Huone on hyvin yksinkertainen, mutta taalla on tosi siistia ja kaikki tarvittava loytyy.
Sunnuntaina varmaan suunnataan seuraavaan paikkaan, mutta sen suhteen suunnitelma on viela auki.
Kaisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)